Filippiiniläiset lähihoitajaopiskelijat edistyvät vauhdilla Stadin AO:ssa: ”Haluamme oppia Suomen kielen nopeasti”
Kristine Buyose ja Noraliza Gajasa ovat asuneet Helsingissä vasta reilut puoli vuotta, mutta pystyvät jo opiskelemaan ja tekemään töitä valtaosin suomeksi. Oppisopimuskoulutus on tehokas tapa yhdistää hoitoalan teoria käytännön työhön, joka kasvattaa kielitaitoa nopeasti.
Takana on pitkä ja pimeä talvi uudessa kulttuurissa, mutta Kristinaa Buyosea, 37, ja Noraliza Gajasaa, 47, hymyilyttää yhä. Filippiiniläiset aloittivat lähihoitajaopinnot oppisopimuskoulutuksessa Stadin AO:n Teollisuuskadun toimipaikassa syyskuussa 2024. Molemmat kuulivat Suomessa asuvilta ystäviltään, että Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala (Sotepe) etsii joukkoonsa kansainvälisiä hoitoalan osaajia.
– Yllättävintä oli kuulla, että Suomessa opiskelu on ilmaista. Oppisopimuskoulutuksen aikana on mahdollista saada palkkaakin. Tulot Suomessa ovat muutenkin moninkertaisesti paremmat kuin Filippiineillä, Kristine kertoo.
Ennen Suomeen muuttoa Kristine ehti työskennellä hoitoalalla Hong Kongissa. Kätilöksi opiskellut Noraliza oli puolestaan yksityissairaalan palkkalistoilla Qatarissa. Työ oli raskasta ja päivät pitkiä.
Noraliza kehuu Suomen siirtymää sujuvaksi. Oppisopimuspaikan ja asunnon löytämisessä auttoi Sotepe, ja opiskelupaikan mahdollisti Stadin AO. Suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen tutustumisen filippiiniläiset aloittivat jo ennen maahan tuloa. Pohjatietoja testattiin alkuhaastattelussa.
– En tiennyt Suomesta ennestään juuri mitään, mutta kun tämä mahdollisuus avautui, aloin ottaa asioista selvää. Paljon tärkeää tietoa sain jo pelkästään seuraamalla sometilejä, joissa Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset kertoivat käytännön elämästä täällä, Noraliza sanoo.
”Filippiiniläiset ovat motivoituneita opiskelijoita”
Stadin AO:ssa on tällä hetkellä reilut 2700 sotealan opiskelijaa, joista yli kolmesataa opiskelee oppisopimusmallilla. Filippiiniläisiä opiskelijoita on noin sata.
– Kasvatimme oppisopimusopiskelijoiden opetusviikkoa juuri yhdestä kahteen päivään, jotta he saavat suoritettua paremmin matematiikan ja yhteiskunnallisten aineiden kaltaisia pakollisia opintoja, kiittelee ammatillisena opettajana ryhmiä ohjaava Tiina Kohonen.
Kohonen arvioi, että valinnaisaineet ja tukiopetus mukaan luettuna Suomen kielen opinnoistakin kertyy helposti sata tuntia tutkintoa kohden.
Stadin AO:ssa on seurattu ylpeänä filippiiniläisten opiskelijoiden edistymistä.
– He ovat käsittämättömän motivoituneita ja aina ajoissa paikalla. Ja vaikka kielellisiä tasoerojakin luonnollisesti on, jokainen on kuitenkin valmis tekemään lujasti töitä opintojen eteen, Kohonen on huomannut.
Kristine Buyosen mielestä oppisopimuskoulutus vauhdittaa osaltaan uuden kielen omaksumista.
– Suomen kieli on tosi vaikeaa, mutta kun joudun käyttämään sitä päivittäin työpaikalla ja opinnoissa, niin kyllä siinä väkisinkin oppii. Aina, kun kuulen jonkun uuden sanan, kirjoitan sen ylös ja yritän painaa sanan mieleeni. Olen alkanut kuunnella myös suomalaista musiikkia: tykkään Katri Ylanderin lauluista.
Toiveena saada lapsillekin koulutus Suomessa
Tärkeässä roolissa ovat myös oppisopimuspaikkojen työnohjaajat. Kristine on kerännyt kiitosta työpaikallaan Myllypuron seniorikeskuksessa ja Noraliza Viikin asumispalveluryhmässä, jossa hän avustaa liikuntarajoitteisia ja monisairaita helsinkiläisiä.
– Olen ohjannut työharjoittelijoita ja oppisopimusopiskelijoita vuosia ja huomaan nopeasti, kuka on motivoitunut tähän työhön. Noralizasta se näkyi heti: hän osaa olla asukkaiden kanssa luontevasti ja haluaa oppia jatkuvasti uutta. Noraliza on lahja koko työyhteisöllemme, suitsuttaa Viikin asumispalveluryhmän työnohjaaja Svetlana Valkama.
Oppisopimusopiskelijoilla on usein hyvät mahdollisuudet työllistyä opiskeluajan työpaikkaansa. Se on Kristinen ja Noralizankin toive, sillä molemmat viihtyvät hoitoalalla ja Helsingissä.
– Olen oppinut työnohjaajaltani Svetlanalta paljon, mutta tykkään myös Stadin AO:n opiskelukavereista ja opettajista. Nautin elämästä Suomessa: töihin on kotoa vain kuuden minuutin matka ja vapaapäivinä saan nauttia metsäkävelyistä, Noraliza pohtii.
Kristine toivoo, että myös hänen puolisonsa sekä 13- ja 18-vuotiaat lapsensa pääsisivät muuttamaan Suomeen. Toistaiseksi ikävää on lievitettävä videopuheluilla, mutta haaveena on, että lapset voisivat käydä koulua Suomessa.
– Rakastan Suomea ja haluan oppia myös kielen nopeasti, jotta voin asua täällä. Olen ikuisesti kiitollinen Helsingin kaupungille ja Stadin AO:lle, että sain tällaisen mahdollisuuden.
Teksti ja kuvat: Sanna Wallenius